Tämä syksy ja alkutalvi on ollut minulla monella tapaa antoisa ja tärkeä. Blogin kirjoittaminen on jäänyt jälleen vähemmälle muiden tehtävien vuoksi (olisikohan hyvä uudenvuodenlupaus aktivoitua asian kanssa useammin kuin kolme kertaa vuodessa?).
Olen jatkanut häpeätyöskentelyn parissa vetäen koskettavia ja voimauttavia Häpeästä hiljaiset -työpajoja yhdessä mieheni Demian Seesjärven kanssa sekä opettanut yksityisesti ja luennoinut aiheesta. Olin myös syyskuun alussa Radio Suomen Tunteiden tiistai -radiolähetyksessä puhumassa häpeästä. Sen pääsee kuuntelemaan täältä ja lähetykseen pohjautuvan artikkelin täältä. Myös toimittaja Nadja Mikkonen haastatteli minua aiheesta. Tässä artikkelissa on haastateltu myös Suomen pitkän linjan häpeätutkijoita Paavo Kettusta ja Ben Malista sekä laulupedagogi Jenni Ruuthia.
Nautin suunnattomasti työpajojen vetämisestä, sillä niissä osallistujille on tarjoutunut turvallinen tilanne käydä läpi ja käsitellä omaa häpeäänsä. Meillä on ollut upeita ryhmiä, joiden turvallinen ja hyväksyvä henki on auttanut luopumaan turhista häpeä-taakoista. Toisten ihmisten myötätunto voi jopa poistaa häpeän tunteen. Tämän vuoksi ryhmä-työskentely on erittäin tärkeä osa epäterveestä häpeästä vapautumisessa.
On myös tärkeää jakaa kokemuksia muiden ”häpeästä hiljaisten” kanssa, sillä se auttaa huomaamaan, että muutkin jakavat samanlaisia kokemuksia. Työpajoissa monet ovat oppineet löytäneet uutta voimaa itselleen ja omalle äänelleen, häpeätietoisuus on kasvanut ja itsemyötätunnolle on löytynyt tilaa. Vaietut kokemukset on sanoitettu ja purettu sekä keholla että äänellä. Eräs kesän työpajaan osallistunut sanoitti näin kokemuksensa: Sain äänioikeuteni takaisin! ♥
***
Joulun alla on ollut ihana päästä laulamaan tunnelmallisia ja perinteisiä joululauluja. Pidin joulukonsertin Laihian seurakuntatalolla 24.11. yhdessä pianisti Anna Hytösen ja sellisti Tuomas Roosin kanssa. Pääsimme hyvin jouluisiin tunnelmiin yleisön kanssa. Laulaessani saan edelleen paljon oivalluksia laululliseen häpeään liittyen. Häpeän työstäminen on vapauttanut tekniikkaani ja kehoa sekä tehnyt laulamisesta nautinnollista. Häpeän tilalle on tullut armollisuutta ja tervettä itsearvostusta.
Seuraavan kerran laulan Helsingissä Laajasalon kirkossa jouluaaton jumalanpalveluksessa klo 15. Lämpimästi tervetuloa!
Blogiaiheita miettiessä olen välillä pohtinut teemani ”yksipuolisuutta”. Häpeästä lukeminen ei ole aina helppoa eikä mukavaa. Vaikka asiasta lukeminen helpottaisi oloa, on se myös raskasta. Minulla on ollutkin välillä sellainen tunne, että tarjoilisin teille kerta toisensa jälkeen maksalaatikkoa (valitse tähän oma inhokkiruokasi). Tämänkään takia en ole lisännyt uusia blogikirjoituksia kovin aktiivisesti. Sen vuoksi haluaisinkin tietää, mitä haluaisit tässä blogissa käsiteltävän? Voit kommentoida alla tai kirjoittaa minulle yksityisviestiä.
Kuulisin mielelläni myös sinun kokemuksiasi häpeän parissa. Liittyykö häpeä lauluääneesi vai kärsitkö häpeästä muillakin elämän alueilla? Oletko päässyt omassa häpeäprosessissa eteenpäin ja jos olet, millä keinoilla? Onko blogin lukeminen auttanut tai tuonut lisää ymmärrystä aiheesta?
Tunnelmallista joulun odotusta ja hyvää loppuvuotta!
Ps. Häpeästä hiljaiset facebook-sivustolla löydät häpeästä hiljaisten joulukalenterin, jossa jaan ajatuksia häpeään liittyen myötätunnon näkökulmasta. Ajatukset ovat joko omiani tai sitaatteja, jotka ovat koskettaneet minua.