Mitä olisin nuorena halunnut tietää häpeän vaikutuksesta laulamiseen ja elämään?


Oletko koskaan halunnut mennä menneisyyteen kertomaan nuoremmalle itsellesi, miten selviäisit elämässä edes hieman helpommin? Neuvoa väistämään joitakin karikoita tai jopa muuttamaan asioita? En usko haluavani muuttaa mitään suurempaa, mutta haluaisin ehdottomasti vaihtaa muutaman sanan häpeästä nuoremman minäni kanssa. Katsoessani elämääni taaksepäin koen, että moni asia olisi helpottanut paljon, mikäli olisin ymmärtänyt, miten paljon häpeällä oli vaikutusta oppimiseeni ja elämääni.

Iris, 18-vuotias. Rakasti musiikkia. Harrasti laulamista. Kuunteli metallimusiikkia ja klassista vuorotellen. Fanitti Nightwishia. Halusi oppia laulamaan korkeelta ja kovaa. (Huono itsetunto, masentunut, koki häpeää monesta asiasta.)

Iris, 36-vuotias. Rakastaa musiikkia. Diplomilaulaja ja laululliseen häpeään erikoistunut laulupedagogi. Kuuntelee painotetusti enemmän klassista, mutta fanittaa edelleen Nightwishia. Tykkää laulaa korkeelta ja kovaa. (Hyvää vauhtia toipuva häpeäholisti.)

Mitä kertoisin 18-vuotiaalle itselleni ja muille nuorille, jotka kamppailevat samanlaisten tunteiden kanssa oppimiseen liittyen?

Häpeän vaikutus laulamiseen

18-vuotiaana lauluintoasi alkoi värittää häpeän ja ahdistuksen tunteet aika nopeasti aloitettuasi laulutunnit. Se, ettet saanut tekniikkaa toimimaan, kurkkua kuristi ja ääni vain pieneni pienenemistään hävetti paljon. Et edes tiennyt kärsiväsi häpeästä, koska se olisi ollut liian hävettävää myöntää. Eikä silloin edes puhuttu häpeän vaikutuksesta ääneen tai oppimiseen. Koit, että muut edistyivät, mutta sinä et. Olit mielestäsi lahjaton.

36-vuotiaana tarkastelen sinua suurella myötätunnolla. Äänessäsi (eikä sinussa) ei ollut mitään vikaa, mutta häpeä esti laulun soimista vapaasti. Häpeään linkittynyt mustavalkoinen lahjakkuusajattelu, ”En ole lahjakas jos en heti opi”, kahlitsi oppimista ja osaamista pitkälle senkin jälkeen kun pääsit opiskelemaan laulua.

Häpeä estää kehoa toimimasta äänen hyväksi. Kehosi on instrumenttisi ja siihen vaikuttaa ajatukset ja tunteet. Häpeävän autonominen hermosto menee hälytystilaan eikä äänielimistö pääse toimimaan optimaalisesti. Hengitys ei virtaa ja kurkkua kuristaa. Sillä iso vaikutus myös laulutekniikkaan.

Muillakin tunteilla, kuten surulla, on vaikutusta lauluääneen. Surullisena ja ahdistuneena ei usein edes laulata. Ennen laulutekniikkaan pureutumista olisi hyvä pohtia niitä negatiivisia tunteita ja ajatuksia, jotka lukitsevat ääntä. Muista kuitenkin, että laulaminen ei ole pelkkää tekniikkaa.


Laulaminen tarkoittaa kuulumista – ja torjunnan mahdollisuutta

Kaikki eivät pidä laulustasi. Osa voi tulla sanomaan sen sinulle päin naamaasi (tai jättää häpäiseviä nimettömiä lappuja kerrostalon hissiin). Arvostelulta eivät välty maailman kuuluisimmatkaan laulajat. Olit sitten miten taitava laulamaan, et pysty miellyttämään kaikkia. Mitä aiemmin pystyt sen ymmärtämään ja hyväksymään, sen helpommalla pääset. Keskity niiden ihmisten rakentavaan palautteeseen, jotka pystyvät konkreettisesti auttamaan sinua.

Torjunnat lamaannuttivat sinua, mutta eivät lannistaneet. Häpeästä huolimatta olit ihailtavan sinnikäs ja jo silloin selviytyjä. Kiitä itseäsi siitä.


Häpeä estää joskus kuulemasta posiitivista palautetta Häpeä estää joskus kuulemasta posiitivista palautetta

Myöhemmin opiskeluaikoina olit välillä tilanteissa, jolloin sinua tultiin kiittämään esityksestä ja kommentoimaan, miten olit edistynyt. Häpeän vuoksi et kuitenkaan kuullut näitä palautteita tai pystynyt ottamaan niitä vastaan. Keskityit kehitettävään ja asioihin jotka eivät onnistuneet. Joskus koit, että et olisi ansainnut kiitosta. Et usein huomioinut sitä, mikä onnistui. Häpeän vuoksi et pystynyt näkemään koko kuvaa.

Et ole yksin

Luulit olevasi ainoa, joka kärsi epävarmuudesta ja häpeän tunteista lauluun liittyen. Myöhemmin opinnäytetyötä tehdessä huomasit, että monet muutkin kärsivät samoista tunteista vaikka monet vaikuttivat päällisin puolin itsevarmoilta ja taitavilta laulajilta. Kaikilla häpeä ei vain lukinnut ääntä niin paljon kuin sinulla. Osa kärsi häpeästä enemmän ulkonäköön tai johonkin muuhun seikkaan liittyen.

Äärimmäisyyksiin menevä perfektionismi kukkii helposti taitoaineiden ympärillä. Ajatus, että vain täydellinen kelpaa lisää häpeää ja ruokkii riittämättömyyden ilmapiiriä. Eräs lahjakas laulunopiskelija lopetti laulamisen puoleksi vuodeksi erään laulututkinnon jälkeen väsyttyään etsimään täydellistä laulusuoritusta.

Häpeän vaikutus elämässä

Muussa elämässä vaikuttava häpeä heijastui myös ääneesi, itsetuntoosi ja oppimiskykyysi. Muiden tunnetaakat ja sukupolvien taakkasiirtymät aiheuttivat sinulle elämää kahlitsevaa häpeää. Tämän lisäksi kultuurinen ja sosiaalinen ympäristö piti huolen, että et välttynyt riittämättömyyden tunteilta ulkonäköön, painoon, ikään ja opintoihin liittyvissä asioissa. Maailmassa löytyy lukemattomia riittämättömyyttä ja häpeää aiheuttavia asioita. Nykypäivää ajatellessani olen iloinen, että en syntynyt nuoreksi some-ajan maailmaan.

Jatkuva toisten miellyttäminen tai toisten hyväksynnän hakeminen ei hälvennä kokemaasi häpeää. Älä elä muita varten. Häpeä ei myöskään katoa maton alle lakaisemalla tai välttelemällä sitä.

Ihmisarvosi ei ole kiinni taidoistasi tai osaamisestasi

Opettele rakastamaan itseäsi ja hyväksymään itsesi. Asian sisäistäminen vie kuitenkin aikaa (opettelen sitä edelleen). Suorituksesi, menestymisesi tai osaamisesi ei tuo sinulle ihmisarvoa. Se on jo sinulla. Sinun ei tarvitse suorittaa elämää. Salli itsesi myös hengähtää.

Ottaisiko 18-vuotias Iris näitä oppeja vastaan? Ehkä joitakin, mutta joka tapauksessa hän joutuisi itse käymään oman tiensä häpeän kanssa tunnetasolla ja kehollisesti. Tämä ymmärrys ja tieto olisi kuitenkin varmasti helpottanut tuoden valoa pitkään ja pimeään tunneliin.

Jätä kommentti