Miksi kannattaa laulaa vaikka hävettäisikin?

Pelko kokea häpeää voi toimia voimakkaana esteenä laulamiselle tai laulun harjoittelun aloittamiselle. Tämän olen huomannut niin laulun harrastajien, opiskelijoiden kuin joskus jopa ammattilaulajien kohdalla. Kohtuuttomat vaatimukset ja kritiikki omaa ääntä kohtaan ovat merkkejä häpeästä, joka voi lukita äänellisen ilmaisun. Häpeävä (tai perfektionistinen, jotka monesti liittyvät toisiinsa) kokee suurempaa painetta treenitilanteesta kuin ihminen, joka suhtautuu laulamiseen rennommin eikä ota itseään turhan vakavasti. Ääntään häpeävä välttää laulamista, koska ei halua tuntea häpeää. Vaikka häpeästä huolimatta alkaisikin tuumasta toimeen, sisäinen kriitikko on häpeävällä niin kovaääninen, että laulaminen voi lisätä ahdistusta ja siten edelleen häpeän tunnetta. Voi ei, kuulostan ihan kamalalta! Olen lahjaton ja maailman surkein laulaja!
Häpeän tunne on seurausta siitä, että joku torjuu sinut ja tässä tapauksessa oman äänesi. Silti häpeän tunne ei vaadi edes toisen ihmisen läsnäoloa: riittää kun laulat itseksesi ja kuvittelet, mitä joku lauluäänestäsi ajattelisi jos olisi kuulemassa. Harva kuitenkin edes pystyy laulamaan ilman kuulevia korvia lukuunottamatta niitä onnekkaita, jotka asuvat omakotitalossa. Huoneen ulkopuolella on monesti muita: laulamme naapureiden, perheenjäsenten ja opiskelutovereiden ympäröiminä. Tämäkin aiheuttaa lisää lukkoja: en kai häiritse naapureita laulullani? Mitä perheeni tai opiskelutoverini ajattelevat laulamisestani? Ikävä kyllä joskus toiset suhtautuvatkin laulamiseemme epäsuotuisasti ja mikäli se tarpeeksi ärsyttää, he ilmaisevat sen joskus voimakkaastikin (omasta naapurikokemuksestani voit lukea täältä).

Harjoittelun alkuun

Mikä siis avuksi omaa ääntään häpeävälle? Päästäksesi harjoittelun alkuun sinun tulisi ensimmäisenä muistaa myötätunto omaa ääntä kohtaan. Myötätunnon tuntemista voi helpottaa ymmärrys siitä, miten häpeä vaikuttaa kehoosi ja sitä kautta ääneesi. Häpeä itsessään aiheuttaa ääneen voimakkaitakin lukkoja. Tätä kautta voit ymmärtää, miksi lauluääni ei toimi optimaalisesti tuntiessasi häpeää. Selitän asiaa opinnäytetyössäni (s. 15) tarkemmin:

Häpeä tuottaa kehossa monenlaisia fyysisiä reaktioita: ihminen saattaa lamaantua ja punastua, vartalo jäykistyä ja jähmettyä, katsekontaktia saatetaan välttää ja katse laskea alas. Lisäksi häpeä saattaa tuntua jopa fyysisenä kipuna, puristavana tunteena kurkussa tai rinnassa. Häpeästä aiheutuvan ahdistuksen tunne voi olla joskus niin voimakasta, että ihminen saattaa jopa hikoilla tai käpertyä pieneksi. Häpeäntunne vaikeuttaa myös puhumista: monesti puhumisesta tulee hankalaa äänen väristessä ja kurkkua kuristaessa. Tämän seurauksena itsensä ilmaiseminen voi olla mahdotonta. (Malinen, 2010b, 18; Ikonen & Rechardt 1994, 131.)

On myös tärkeää ymmärtää häpeän vaikutusta autonomiseen hermostoon selviytymisvasteiden (taistele-, pakene-, & jähmety -reaktio) kautta.  Häpeä voi aktivoida yhtäaikaisesti sekä sympaattisen että parasympaattisen hermoston. Tällöin autonominen hermosto ylikuormittuu ja seurauksena on jähmettyminen. Useimmiten laulullisesta häpeätraumasta kärsivillä aktivoituu juurikin selviytymisvasteena hermostollinen jähmettymisreaktio. Mieheni, laulupedagogi (YAMK), sertifioitu TRE-ohjaaja ja psykofyysinen ääniterapeutti Demian Seesjärvi käsittelee tätä tarkemmin tärkeässä artikkelissaan Häpeän jähmettävä vaikutus ääneen ja itseilmaisuun polyvagaaliteorian näkökulmasta (2016). Lisäksi on tärkeää huomioida, että häpeän vallatessa muu tunneyhteys laulussa jää puuttumaan. Tällöin häpeävän on jopa mahdotonta ilmaista muita tunteita, kuten iloa tai surua laulussa.

Itsensä ruoskiminen treenikopissa ei siis auta, päinvastoin. Paras lääke on itsemyötätunto, jonka avulla voit rauhoitella itseäsi ja lisätä turvallisuudentunnetta. Vähitellen tämä vaikuttaa suotuisasti kehoon ja sitä kautta ääneen. Muistuta itseäsi siitä, että heti ei tarvitse osata. Treenaaminen on sitä varten, että opit ja kehityt.

road-sign-798175

Kolme hyvää syytä laulaa häpeästä huolimatta

Miksi ylipäätään kannattaa laulaa, jos se niin hävettää? (Tätä minultakin on opiskeluaikoina kysytty.) Mitä järkeä on lähteä tekemään jotain, mikä tuottaa ahdistusta, huonommuudentunteita ja häpeää? Siinä on kuitenkin järkeä enemmän kuin luulisi. Ensinnäkin: Laulaminen on oikeasti kivaa silloin kun onnistut heittäytymään etkä toimi itsesi ylimpänä tuomarina. Tätä ovat sanoneet useat ihmiset, jotka ovat kohdaneet omia laulutraumojaan ja löytäneet oman äänensä voiman. Virtaava ääni vapauttaa ja voimauttaa. Laulaminen on lisäksi keino purkaa jännitystiloja kehosta. Olen kuullut monien kokemuksia siitä, että mieliala kohenee ja stressi on vähentynyt laulamisen jälkeen. Laulaminen on hyvä tapa purkaa tunteita ja päivän stressiä.

Toiseksi on hyvä muistaa laulamisen terveysvaikutukset: yhdessä ja yksin laulamisen on todettu kasvattavan oksitosiinin – hormoni joka vähentää stressitasoja – määrää kehossa sekä vapauttavan endorfiineja. Lisäksi terveysvaikutukset ovat verrattavissa joogan terveysvaikutuksiin hengitystekniikan vuoksi, koska kontrolloitu uloshengitys vaikuttaa sykkeeseen alentaen sitä (terveysvaikutuksista lisää tästä ja tästä linkistä).

Terveysvaikutukset selittävätkin sitä, miksi laulaminen parhaimmillaan on niin kivaa, vapauttavaa ja energisoivaa. Mielihyvähormonit oksitosiini ja endorfiini tuovat hyvän olon kehoon, minkä vuoksi olo on energinen ja virtaava.

Kolmanneksi, laulu toimii erinomaisena kanavana käsitellä ääneen ja muuhunkin elämään liittyvää häpeää. Tätä olen itse tehnyt paljon. Kohtaamani vaikeudet äänen kanssa ovat laittaneet minut kasvokkain häpeäni kanssa, jonka myötä olen alkanut paitsi käsitellä sitä myös vapautua kahlitsevasta ja epäterveestä häpeästä. Häpeän merkitys elämässäni on vähentynyt huomattavasti alettuani käsitellä asiaa myös laulamisen kautta, vaikka se ei hetkessä olekaan tapahtunut. Häpeä ei poistu sitä välttelemällä vaan kohtaamalla ja käsittelemällä.

key-2471007.jpg

Joten, summa summarum: laulaminen kannattaa, sillä sitä kautta alat vähitellen rohkeammin ilmaista itseäsi myös muilla elämänalueilla, saat samalla purettua stressiä ja vapautettua kehoa. Tämä vaatii kuitenkin myötätuntoisen asennoituminen itseään ja ääntä kohtaan, jotta häpeä ei saa tilanteessa liikaa valtaa. Ajattele häpeä juhlien ikävänä kuokkavieraana, joka tulee latistamaan juhlien tunnelmaa. Älä anna huomiota liikaa tälle kuokkavieraalle vaan keskity sen sijaan mukaviin vieraisiin, jotka tekevät olosi hyväksi ja joiden kanssa sinulla on juhlissa hauskaa. Sinulla on täysi oikeus nauttia omasta äänestäsi, vaikka se ei olisikaan teknisesti ”täydellistä”.

Jos itsekseen laulaminen jännittää ja haluat apua lauluteknisiin asioihin, suosittelen laulutunteja. Matalan kynnyksen laulutunnit tai työpajatoiminta ovat hyvä ensiaskel laulullisesta häpeästä kärsivälle. Kuorolaulukin toimii oivana väylänä oman äänellisen ilmaisun etsimisessä. On olemassa kuoroja, joiden ovet ovat avoimia kaikille: tällainen on esimerkiksi Lannistumattomat Laulajat.

Ps. Entä sitten ne naapurit? On totta, että harjoitteleminen kerrostalossa on joskus haastavaa. Minä olen ratkaissut asian sopimalla harjoitteluajoista etukäteen. Kerrostaloelämään kuuluvat elämän äänet ja mielestäni jokaisen on oikeus kohtuudella harjoitella hyvillä mielin omassa kodissaan. Naapurisovun (ja oman mielen- ja treenirauhan) vuoksi voi kuitenkin olla hyvä käydä keskustelua sopivista ajoista ja yhteisistä pelisäännöistä. Omalla harjoittelulla voi olla kuitenkin myös positiivisia seurauksia ympäristöön. Kokkolassa asuessamme alakerran naapurimme inspiroitui itsekin harjoittelemaan samaan aikaan. Kokemusta on myös heistä, jotka nauttivat kotikonserteista seinän takaa.

Tulevat työpajat löydät kalenterista.

Kuvat: https://pixabay.com/

3 kommenttia artikkeliin ”Miksi kannattaa laulaa vaikka hävettäisikin?”

  1. Arvokas, mittava ja hieno kirjoitus!
    Tämän tiedon soisi tavoittavan meidän jokaisen.
    Iris ja Demian suuren suuret kiitokset ansiokkaasta työstä,
    jota teette!

  2. Kiitos, kiitos mittavasta paketista!
    Toivon useiden löytävän tuon. Jo tekstin lukeminen
    auttaa löytämään vertaistukea.
    Hyvää jatkoa tulevaan!
    Love Irma S.

    • Hei Irma,
      lämmin kiitos palautteesta! 🙂 Vertaistuen löytäminen on todellakin yksi tärkeimmistä asioista epäterveen häpeän selättämisessä. Eräs opinnäytetyöhöni (2013) vastannut laulunopiskelija kirjoittikin, että omaa oloa helpotti tieto siitä, ettei ole yksin tämän asian kanssa. Aurinkoista kesää! T. Iris

Jätä kommentti